tiistai 30. heinäkuuta 2013

 

 

 

Ajokoira/metsästyshevonen

 

 


 

 

 

 

Tumma sunnuntai

 

meidän melankolisten pikkulauantai

 

synkkien ja sairaiden.

 

 

 

Uudet addiktiot,

 

epäilevä rakkaus.

 

Vedetään se vessasta alas!

 

Virkavalta ei ainakaan silloin näe mitä meillä saattaa olla.

 

 

 

 

Viu vii, puhelin soi

 

Missä nyt pulma on?

 

Ketä nyt autan?

 

 

 

Se 

 

vain 

 

on.

 

 

 

Meitä heitellään kuin pieniä tyttöjä ja poikia.

 

Meitä juuri.



Jos heitä ei kiinnosta, 

 

ei heitä piittaa puhua.

 

  

Murheistaan,

 

   

on helppo heittää huulta

 

vaikka Frusciante soi

 

 ça va?

 

kuitenkin vain todetaan.

 

 

 

Ps. Miksi minun pitää lopussa aina kuolla?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti